Vaikka aikaa on kulunut jo vuosikymmeniä, homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan joissain piireissä edelleen sairaalloisena poikkeavuutena, josta tulisi parantua. Sairaudelle on useita määritelmiä, mutta yleisellä tasolla sairautta ajatellaan usein normaalista poikkeavana tilana, joka aiheuttaa kärsimystä sairaalle tai välillisesti sairaaksi oletetun ympärillä oleville ihmisille.

Voisin kuvitella, että homoseksuaalisuus aiheuttaa kärsimystä siksi, että yhteisössä on homoseksuaaleihin tuomitsevasti tai syrjivästi suhtautuvia ihmisiä, minkä takia seksuaalista suuntautuneisuutta helposti salataan ja piilotellaan. Jos homoseksuaalisuuteen suhtauduttaisiin yhtä luontevasti kuin heteroseksuaalisuuteen, ei siitä aiheutuisi kärsimystä kenellekään. Jos tieto toisen ihmisen homoseksuaalisuudesta aiheuttaa suurtakin mielenpahoitusta, voi silloin kysyä, onko poikkeavuus ennemminkin sen ihmisen päässä, jolle homoseksuaalisuus on niin suuri tabu, ettei hän voi sitä hyväksyä. Myönnettäköön, että nuorempana asia tökki alkuun hieman omassakin päässä, mutta nyt osaan suhtautua paremmin. Joihinkin asioihin on vain hyvä tottua, kun ei niistä tarkemmin ajateltuna ole oikeasti haittaa.

Tosiasia toki on, että homoseksuaaliset eivät voi lisääntyä keskenään, mutta lajinsäilymisen kannalta sillä ei ole juurikaan merkitystä, koska heteroseksuaaleja on enemmistö. Globaalilla tasolla ihmisen lisääntymiskyvyttömyys ei ainakaan toistaiseksi ole näyttänyt muodostuvan ongelmaksi.

Homoseksuaalisuuteen kielteisesti suhtautuminen vedoten uskonnollisiin kirjoituksiin tuntuu nykyaikana melko taantumukselliselta. Tiede varmasti löytää, jos ei ole jo löytänytkin, syitä homoseksuaalisuudelle, ettei sitä tarvitse pitää niin kummallisena eikä pelottavana poikkeavuutena. En usko, että seksuaalinen suhtautuminen on ihmisen valinta, on hän hetero- tai homoseksuaali tai jotain muuta, eikä sitä voi eikä tarvitsekaan väkisin muuksi muuttaa.

Pitääkö homoseksuaalisuuden vastaisista mielipiteistä sitten rangaista oikeudessa? Mielestäni ei pidä eikä mielipiteistä yleensäkään, koska ei rangaistuksilla muuteta ihmisten mielipiteitä vaan luodaan entistä enemmän vastakkainasettelua. Ainoastaan ihmisen oma oivallus ja pohtiminen voivat niitä muuttaa. Henkilökohtaisuuksiin meneviä loukkauksia ja julmuuksia ei tietenkään pidä hyväksyä, kuten ei myöskään kehotuksia vääriin tekoihin mitään ihmisryhmiä kohtaan. Se lienee selkeästi kiihottamista kansanryhmää kohtaan nykyaikaisia ilmaisuja käyttäen.

Mualima on monimutkainen paikka ihmismielelle ja herättää monenlaisia ajatuksia ja tunteita turhautumisista ja pettymyksistä joskus myös varovaisiin ilon- ja onnentunteisiin. Eihän sitä nyt liian onnellinen uskalla olla, jos seuraava pettymys on taas jo odottamassa nurkan takana. Aina silti sopii toivoa, että mualima muuttuu asteittain paremmaksi paikaksi kaikille, joskin aikaa siihen menee, mutta ollaanhan sitä jo edistytty esimerkiksi keskiajasta. Ainakin luulisin niin.

Blogin kirjoittaminen on minulle uusi ja jännittävä kokemus. Huomaan heti alkukankeutta, mutta jospa sitä tämmöinen jo joitakin vuosikymmeniä mualimaa tarkkaillutkin vähitellen vetreytyisi. Aikataulullisia tai sisällöllisiä paineita en blogista aio ottaa, vaan kirjoitan tai en kirjoita, mitä sattuu, milloin sattuu ja aiheesta, joka tuntuu sillä hetkellä ajankohtaisuutensa takia tai jostain muusta syystä mielessä pyörivän.

Se vain meinaa nykymualimassa olla niin, että varovaisesti on sanansa asetettava, jottei kukaan loukkaannu eli pahoita mieltänsä. Tarkoituksella en ketään halua loukata, mutta jos niin siitäkin huolimatta käy, johtuu se siitä, että aihe voi olla joillekin tabu tai mielipiteenä ilmaistu asia ei kaikkia miellytä. Toisaalta voi ajatella, että onko asia kovin tärkeäkään silloin, jos se ei herätä tunteita tai ainakin laita ajattelemaan. Välillä pitää kuitenkin ottaa kevyemmin, että jaksaa paremmin.

Saapas nähdä, tuleeko tästä oikeasti blogi vai oliko kyseessä pelkkä hetkellinen innostus. Mualima on kuitenkin niin mielenkiintoinen paikka, että sen tarkkaileminen saa välillä ajan lentämään siivillä. Aina voi oppia ja jopa viisastua huomaamattaan, jos asennoituu siten, että mualimalla ja koko ihmiskunnalla eli meillä kaikilla on jokin tarkoitus huolimatta siitä, miten kaoottiselta ja kummalliselta mualimanmeno saattaa vaikuttaa.