Tartun heti arkaan aiheeseen, joka on ihmisen seksuaalisuus. Tänä päivänä käydään oikeutta siitä, miten seksuaaliseen suuntautumiseen saa suhtautua. Vaikka itse olen heteroseksuaali, on minun välillä vaikea ymmärtää, kuinka paljon päänvaivaa ja harmia toisten ihmisten seksuaalinen suuntautuminen joillekin tuottaa. Homoseksuaaliset teot olivat Suomessakin rikos vuoteen 1971 asti ja homoseksuaalisuudella oli sairausluokitus vuoteen 1981 asti.

Vaikka aikaa on kulunut jo vuosikymmeniä, homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan joissain piireissä edelleen sairaalloisena poikkeavuutena, josta tulisi parantua. Sairaudelle on useita määritelmiä, mutta yleisellä tasolla sairautta ajatellaan usein normaalista poikkeavana tilana, joka aiheuttaa kärsimystä sairaalle tai välillisesti sairaaksi oletetun ympärillä oleville ihmisille.

Voisin kuvitella, että homoseksuaalisuus aiheuttaa kärsimystä siksi, että yhteisössä on homoseksuaaleihin tuomitsevasti tai syrjivästi suhtautuvia ihmisiä, minkä takia seksuaalista suuntautuneisuutta helposti salataan ja piilotellaan. Jos homoseksuaalisuuteen suhtauduttaisiin yhtä luontevasti kuin heteroseksuaalisuuteen, ei siitä aiheutuisi kärsimystä kenellekään. Jos tieto toisen ihmisen homoseksuaalisuudesta aiheuttaa suurtakin mielenpahoitusta, voi silloin kysyä, onko poikkeavuus ennemminkin sen ihmisen päässä, jolle homoseksuaalisuus on niin suuri tabu, ettei hän voi sitä hyväksyä. Myönnettäköön, että nuorempana asia tökki alkuun hieman omassakin päässä, mutta nyt osaan suhtautua paremmin. Joihinkin asioihin on vain hyvä tottua, kun ei niistä tarkemmin ajateltuna ole oikeasti haittaa.

Tosiasia toki on, että homoseksuaaliset eivät voi lisääntyä keskenään, mutta lajinsäilymisen kannalta sillä ei ole juurikaan merkitystä, koska heteroseksuaaleja on enemmistö. Globaalilla tasolla ihmisen lisääntymiskyvyttömyys ei ainakaan toistaiseksi ole näyttänyt muodostuvan ongelmaksi.

Homoseksuaalisuuteen kielteisesti suhtautuminen vedoten uskonnollisiin kirjoituksiin tuntuu nykyaikana melko taantumukselliselta. Tiede varmasti löytää, jos ei ole jo löytänytkin, syitä homoseksuaalisuudelle, ettei sitä tarvitse pitää niin kummallisena eikä pelottavana poikkeavuutena. En usko, että seksuaalinen suhtautuminen on ihmisen valinta, on hän hetero- tai homoseksuaali tai jotain muuta, eikä sitä voi eikä tarvitsekaan väkisin muuksi muuttaa.

Pitääkö homoseksuaalisuuden vastaisista mielipiteistä sitten rangaista oikeudessa? Mielestäni ei pidä eikä mielipiteistä yleensäkään, koska ei rangaistuksilla muuteta ihmisten mielipiteitä vaan luodaan entistä enemmän vastakkainasettelua. Ainoastaan ihmisen oma oivallus ja pohtiminen voivat niitä muuttaa. Henkilökohtaisuuksiin meneviä loukkauksia ja julmuuksia ei tietenkään pidä hyväksyä, kuten ei myöskään kehotuksia vääriin tekoihin mitään ihmisryhmiä kohtaan. Se lienee selkeästi kiihottamista kansanryhmää kohtaan nykyaikaisia ilmaisuja käyttäen.